torstai 19. joulukuuta 2013

Kotiin on pitkä matka

Eilen klo 9:20 automme keula starttasi kohti Huittisia. Pitkä odotukseni viimein palkittiin, sillä lähdimme noutamaan meille uutta perheen jäsentä, pientä sk collie tyttöä. Täältä Kuopiosta Huittisiin on matkaa lähes 400 km, joten olimme perillä määrän päässämme vasta vailla kolmen. Siellä meitä oli vastassa vallaton lauma pieniä collienpentuja. Pennut olivat tarkalleen 7 viikkoisia, ja vaikka olin varautunut siihen, että ne olisivat pieniä, en silti ollut osannut odottaa, että ne ovat NIIN pieniä. 

En ollut nähnyt pentuja aiemmin kuin kuvissa, mutta kasvattajalta olin kuullut, että oma pentuni olisi se kaikkein suurin. Tämän vuoksi se olikin helppo tunnistaa muista pennuista, varsinkin kun soopeleita oli vain 3. Me olimme ensimmäiset pennunhakijat, joten kaikki sisaruksetkin oli vielä nähtävillä kasvattajalla. Tykästyin omaan pentuuni todella kovasti. Se oli tosiaan suurin ja muutenkin ulkonäöltään todella vahvan ja kauniin näköinen. Kun menin pentuaitaukseen istumaan, kaikki muut pennut hyökkäsivät päälleni hurjalla tohinalla, paitsi tämä omani, joka katseli rauhallisemmin sivusta. Kun kuitenkin otin pennun syliin, se viihtyi siinä hyvin, eikä arastellut yhtään. 

Koska halusimme päästä kotiin vielä saman päivän aikana, emme ehtineet hirveämmin jäädä ihailemaan pentusia. Kirjoittelimme sopimukset alle, maksoin pennun ja niin oli jo kotiin lähdön aika!

Olin varautunut siihen, että automatkasta tulisi pennulle jotain todella ikävää, ja ei se kamalan hyvin alkanutkaan, kun pentu heti ensimetreillä oksensi. Oksennus sai aikaan myös sen, että pennun suusta alkoi tulla kamalasti limaa. Minä kuivailin sen suuta ihan paniikissa, vaikka lima ja oksennus ei itse pentua näyttänyt juurikaan haittaavaan. Heti sen ensimmäisen oksennuksen jälkeen se käpertyikin nukkumaan minun syliini. Siinä se sitten nukkuin aina Tampereelle asti, jossa pysähdyttiin hakemaan vähän evästä ja ulkoiluttamaan pentua. Pentu teki nätisti pissit ulos ja ei arastellut yhtään ABC:n parkkipaikan hulinaa. Katseli vain häntäpystyssä ohi pörrääviä mopopoikia. 
Ostimme ABC:ltä täytetyt patongit, jotka söimme autossa. Pennun ruoka-aikakin oli jo mennyt, joten sehän hurjistui siitä, kun muut syö, mutta hän ei. Pentu alkoi komentaa meitä haukkumalla, että haluaa patonkia. Emme kuitenkaan uskaltaneet antaa sille mitään, jos se vaikka oksentaisi. Kun lähdimme ajamaan Tampereelta, pentu ei kuitenkaan rauhoittunut vaan oli levoton, vikisi ja nuuski ahkerasti etupenkillä olevia patonkipakkauksia päin. Niinpä päätin antaa sille kuitenkin ruokalusikallisen kermaviiliä, jota olin myös ABC:ltä ostanut. Pentu lipoi viilin ihan silmänräpäyksessä ja yritti hamuta lisää. En uskaltanut antaa enempää, mutta tuokin tuntui riittävän, sillä kermaviilinsä jälkeen pentu rauhoittui jälleen nukkumaan. 
Ainoa hetki, kun Pentu ulkona pysähtyy, on se kun se jää rapsuttamaan kaulapantaansa. 

Tampereelta ajoimme Jyväskylään, jossa pysähdyimme taas. Tällä kertaa vain ulkoiluttamaan pentua. Nätisti se teki nytkin pissit ja kakat ulos ja intoutui hiukan riehumaankin pihalla. Jyväskylässä otettiin taas ruokalusikallinen kermaviiliä, jonka voimalla sinniteltiin aina Kuopioon eli kotiin asti. Loppumatkasta pentu ei enää nukkunut niin paljon, vaan tutkaili innoissaan takapenkkiä ja järsi peiton nurkkaa. Se viihtyi autossa sitä yhtä oksennusta vaille todella hyvin. 


Kotona pentua vähän pelotti kaikki uudet jutut, mutta kissasta se innostui ihan hirveästi. Harmi ettei kissamme Karvinen innostunut ihan yhtä paljon pennusta. Karvinen kuitenkin taisi haistaa, että kysessä on pentu, sillä sei ei sähissyt eikä murissut pennun tutustumisyrityksistä huolimatta. 
Myös yö meni ihan suhteellisen hyvin. Minä nukuin noin kuusi tuntia, pentu ilmeisesti vähän vähemmän. Tämä päivä onkin mennyt tähän mennessä ihan vain tutustuessa uuteen kotiin ja pihaan. 


Sitten vielä tärkein, eli pennun nimi. Minulla oli oikeastaan kolme vaihtoehtoa; Riemu, Rauha ja Draama. Päätin valita sen, joka parhaiten sopii pennun luonteenseen. Koska automatka sujui niin mallikaan rauhallisesti, tuli pennusta sitten Rauha. Tänään Rauha on kyllä osoittanut minulle, että on hanellä myös riemukas ja draamakas puoli, mutta valinta on jo tehty. Se on siis RAUHA

4 kommenttia:

  1. Paljon onnea uudesta pennusta! :) Todella suloinen :)

    VastaaPoista
  2. Voi ei onnea pienestä natiaisesta! Suloinen toinen kyllä on. Laitahan lukija palkki niin pääsee seuraamaan :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos huomiosta! Meinasi taas tietotekniikka päihittää minut, mutta sain kuin sainkin nyt tuon lukija-palkin lisättyä. :D

      Poista