maanantai 6. tammikuuta 2014

Sosiaalistumista ja karvanlähtöä

Nyt kun Rauha on alkanut kiinnittää huomiota vähän kauemmaksi kuin vain metrin päähän omasta nenästä, on sitä alkanut arastuttamaan jotkut vieraat ihmiset. Toisaalta ihmiset kyllä kiinnostaisi, ja jos joku ihminen ei huomioi Rauhaa mitenkään, vain kävelee ohi, Rauha lähtee vetämään ja pomppimaan hurjana tällaisen ihmisen luo. Mutta sitten jos joku tulee liian nopeasti ja suurieleisesti Rauhaa kohti, se pinkaiseen karkuun häntä koipien välissä. Onneksi suurin osa ihmisista ymmärtää, että pentukoiraa lähestytään houkutellen ja hitaasti, mutta esimerkiksi lapset eivät tätä vielä ymmärrä. Siksipä nimenomaan lapsista on nyt kehkeytymässä meille pieni pelonaihe.

Olen elänyt ihmisaran koiran kanssa, ja se on niin hankalaa, että toista kertaa en välttämättä haluaisi kokeilla. Siksipä olen alkut nyt kiinnittää erityistä huomiota Rauhan sosiaalistumiseen. Sääntönä on, että joka päivä tavataan vähintään yksi uusi ihminen. Tänään kävimme harjoittelemassa k-marketin pihassa, jossa porukkaa olikin paljon. Pentukoiran sosialistaminen on siitä helppoa, että kaikki haluavat tulla silittelemään sitä. Rauhaa kävi taputtelemassa vaikka minkälaisia tyyppejä, ja kun neuvoin, että antaakaa koiran tulla itse haistelemaan, niin mitään ongelmaa ei ollut, ja Rauha antoi silittää ihan nätisti aina sen aikaa, kun malttoi paikoillaan olla. Lapsiin ei ikävä kyllä törmätty, mutta jospa ensi kerralla. Leewiin verrattuna Rauha on kuitenkin selkeästi varautuneempi vieraita kohtaan, joten hurrrrja kauppojen-pihoilla-seisoskelu-maratooni alkakoon! 

Kävimme samaisella kaupanpihareissulla myös metsässä juoksentelemassa, tai oikeastaan Rauha kävi juoksentelemassa, ja minä yritin ottaa valokuvia. Oli kuitenkin sen verran sumuista, ettei minun kameralla kovin tarkkoja kuvia saanut. 










Vielä yksi juttu. Kun eilen illalla nostin Rauhan syliin, tajusen että sen pylly on jotenkin karkea. Kun aloin näpräämään sen parakoita tarkemmin (kuulostaapa häröltä), niin huomasin, että niistä lähti karvaa pieninä tukkuita. Hain kaapista Karvisen furminaattorin, ja ihan varovaisesti furminoin ensin pakarat, sitten takareidet ja vielä lopuksin hännän pällysen. Harmaata, kiharaa ja pehmeää karvaa irtosi jo isohko kasa. Karvaa ei kuitenkaan irronnut muualta kuin tuolta pepun alueelta. Laitoin saman tien kasvattajalle viestiä, että voiko pentukarva olla jo irtoamassa, vai onko Rauhalla nyt joku allergia. Kasvattajan mukaan pentukarva voi olla jo irtoamassa, ja ei kannata olla vielä kamalan huolissaan. Olen tutkinut Rauhan ihoa ja minusta se on oikein pehmyt ja nätin vaaleanpunertava, eikä se hilseilekkään. Ehkä minun pienestä vauvasta vain on tulossa isompi vauva!

Meidän ensimmäinen karvakasa!

6 kommenttia:

  1. Toivottavasti Rauha tottuu mahdollisimman paljon uusiin ihmiseen, kun ootte noin hienosti harjoitelleetkin :) Meillä toinen koira on todella paukkuarka ja ahdistuu heti jos jossain kuuluu vähääkään rakettia, ukkosta tai muuta kovaa pamahdusta muistuttava ääni. Jo tämä on välillä hankalaa, joten voin vain kuvitella kuinka vaikeaa arki ihmispelkoisen koiran kanssa olisi :) Mutta reippaalta Rauha kuitenkin vaikuttaa ainakin blogin perusteella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä! Toivoton meidän tilanne ei todellakaan vielä ole, mutta tosiaan pientä varautuneisuutta on huomattavissa. Eiköhän tämä aikainen puuttuminen asiaan kuitenkin hoida homman! :) Minua ei haittaa, vaikka Rauhasta ei tulisi Leewin kaltaista kaikkea rakastavaa pehmoa, mutta pitää sitä vieraiden ihmisten kuitenkin antaa kopeloida! :D

      Poista
  2. Hyviä kuviahan nuo on! :) Rauha on kasvanut kovasti. Mun oli pakko koittaa furmilla Lolan pyllyä, siitä irtosi ehkä kaksi karvaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua.. :DD Ei noilla Rauhan sisaruksillakaan ilmeisesti vielä karvat irtoile.. Onkohan tämä nyt sitten ihan normaalia. Vaikka olisi kyllä niin minun tuuria, että minun koiraltani irtoaa karvoja kokoajan ympäri vuoden..:D

      Poista
  3. Heh, meillä eka ei taas arastele mitään ja jos joku jännittää se pitää äkkiä tutkia.. :D En nyt muista missä postauksessa luki jotain että Rauha jaksaa n korttelin kävellä helposti, en muista ikääkään mutta ihan sama. Meillä tää kakara jaksaa vetää parin kolmen kilsan lenkin reippaasti ilman ongelmia metsässä.. heh o.o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä nuo lapset valitettavasti vieläkin on sellainen juttu, että jos ne pysyy kaukana niin ei välitä, mutta jos yrittävät tulla silittämään niin karkuun. Naapurin lapsi koetti tulla silittämään Rauhaa ja aina kun se käveli käsi ojossa Rauhaa kohti, Rauha juoksi karkuun, ja sitten kun lapsi käveli pois päin, Rauha lähti juoksemaan perään. Minulla ei lähipiirissä ole lainkaan lapsia, joten emme pääse totuttelemaan paijauseläimenä olemiseen tuttujen kanssa. Minun elämään tämä ei tietysti siksi kamalasti vaikuta, mutta olisi se nyt kiva, että lapsetkin saisivat halutessaan tulla pentua silittelemään.

      Muistelet varmaan Petsiessä kirjoittamaani vastausta johonkin pennun hihnassa kävelytys -topiciin. Meillä tosiaan opeteltiin hihnassa kävely ihan pikkuhiljaa. Eihän se Rauha väsynyt siitä "lenkkeilystä", mutta alussa hihnassa kulkeminen oli niin tönkköä, ettei päästy kuin oma piha kiertämään, sitten kortteli jne. Metsässä Rauhakin rakastaa juosta, ja siellä se pinkoisi vaikka kuinka pitkään. :) Nykyään myös hihnassa lenkkeily onnistuu ihan hyvin, tosin Rauha vetää välillä muita koiria ja ihmisiä päin, mutta olen alkanut nyt herkkujen kanssa opettelemaan siistejä hihnaohituksia. Rauhan väsyy lenkeistä todella harvoin. Parhaiten tuon saa väsytettyä kun riekuttaa ja leikittää. :D

      Poista