Haaste nro 3

Saatiin haaste Satulta ja Paavolta Jokerikortti-blogista, ja ajattelin nyt vastailla siihen! Kiitos vaan haasteesta. Idea on sama kuin muinoin Liebster Awardissa, eli 11 saatiin 11 kysmystä vastailtavaksi.

1. Miksi valitsit juuri sen rodun (rodut) joka sinulla nyt on? Onko se sinun "omaa" rotutyyppiä?

Leewin, eli englanninspringerin, hankin muinoin niillä kriteereillä, että koiran on oltava kiltti, ihmisrakas ja reipas. Leewin kautta innostuin koiraharrastuksista ja seuraavaksi koiraksi halusin vähän paremmalla työmotivaatiolla varustetun koiran. Jotenkin se ajatus nahkacolliesta vain tuli, ja sitten sellainen oli hankittava. Myönnän, että olisi varmaan pitänyt nähdä enemmän näitä livenä, ennen päätöksen tekoa. Perustin valinnan vain nettikirjoituksiin. Koen, että ESS on enemmän minun tyyliseni rotu, kuin collie. En silti ole mielestäni löytänyt itselleni vielä sitä THE rotua.

2. Harrastattetteko? Mitä ja miksi? Mitä et haluaisi harrastaa? Kerro mielipiteesi kilpailemisesta. 

Harrastan Rauhan kanssa (kaiken yleisen söheltämisen lisäksi) tokoa, rallytoko ja agilitya. Minä olen aika avoin harrastusten suhteen, ja tunnen, että monikin laji kelpaisi minulle. Kivointa on, kun vain pääsee tekemään jotain koiransa kanssa. Noita meidän lajeja on helpoin harrastella yksikseen ja ne vievät myös vähiten aikaa ja rahaa, verrattuna moneen muuhun koiraharrastukseen. Kisaaminen on minulle osa koiraharrastusta.

3. Mitä mieltä olet rotusi terveydentilasta, mitä siitä muuttaisit (muuttaisitko)? 

Nahkojen terveys on mielestäni hyvä, ottaen huomioon, miten pienilukuinen ja sisäsiittoinen rotu kuitenkin loppujen lopuksi on kyseessä. En keksi mitään suurempaa muutosta terveyden tilaan. Selissä on ilmennyt jonkin verran pikkuvikoja, kuten LTV1:tä, eli jos jotain pitäisi tehdä, niin sen voisin sitten muuttaa. Lisäksi haluaisin nahkoille paremmat etuosat ja vähemmän liioitellut takakulmat, mutta tämä ei suoranaisesti ehkä terveystuloksiin liity.

4. Kerro mielipiteesi jalostuksesta. Suositko puhdasrotuisia vai sekarotuisia? 

Minä olisin ehdottomasti roturisteytyksien puolella. Moni rotu on siinä jamassa, että en usko, että niitä pystyy pelastamaan muutoin kuin roturisteytyksien kautta. Juuri eilen illalla mietin tätä koirarotujen jalostusta ja miten yli se onkaan mennyt ja miten koiranäyttelytouhukin on karannut kokonaan käsistä. Toisaalta järkeviä sekarotuisten kasvattajia ei ole kuin varmaan pari, joten valinnan varaa ei sillä saralla juuri ole. 

5. Kerro hetki, jolloin olet ollut ylpeä koirastasi. Entä hetki, kun et ole ollut?
Näitä on niin paljon. Molempia. Otetaanpa vaikka esimerkki eilisistä agitreeneistä. Olin hirmu ylpeä Rauhan kepeistä. Se haki ja kepitteli hurjalla innolla hypyltä kaikki 12 keppiä. Sitten vein sen kentän laidalle odottelemaan hetkeksi, että autan kantamaan yhtä estettä, ja sillä välin Rauha esitti sellaisen serenadin, että en ollut kyllä lainkaan ylpeä.

6. Kuinka paljon liikutte päivässä?

Arkena: 10 min pissilenkki aamulla, pikapissitys noin klo 16.30 kun tulen töistä. sitten 1-3 h klo 18-21 välillä. (Tosin 3 h pitää sitten jo sisällään myös treenit.) Ja jos tarvetta, niin semmoinen 10 min pissilenkki vielä juuri ennen nukkumaan menoa.

Viikonloppuisin: 10 min aamupissi, päivällä 1-3 h lenkkeilyä. Illalla vielä joku noin 30 min hihnakävely.

Eli ajallisesti liikutaan Rauhan kanssa semmoinen 1,5 h - 3 h päivässä.

7. Kuinka koirasi ruokailee? Onko teillä tiettyjä traditoita, joita suoritetaan ennen ruokailua?

Aamupala tulee aamupissan jälkeen. Aamuisin Rauha saa lihaa, ja jotain lisiä, mitä nyt keksi kuppiin laittaa (sinkki, möller, glukosamiini ym). Illalla, iltapissin jälkeen, Rauha saa Pure Naturalin medium nappuloita. Meillä ei ole sen kummempia traditioita. Yleensä, varsinkin iltaisin, temppuillaan jonkin verran ennen ruokailua. Joskus iltanaksut tuleekin kokonaan kädestä. Aina pyydän Rauhalta kuitenkin vähintään jonkin sivulle tulon, ennen kuin kupille pääsee.

8. Millainen on mielestäsi hyvä kasvattaja? Ovatko kasvattaja(t), jolta olet koirasi ottanut olleet hyvä (hyviä)?

Kamalan vaikea kysymys. No hyvä kasvattaja tuntee rodun, ja ymmärtää sen hyvät ja huonot puolet ja puhuu niistä avoimesti. Hyvä kasvattaja osaa kertoa pennun ostajalle, olisiko hänen kasvattamansa koirat mahdollisesti sopivia juuri tälle ostajalle ja pyrkii aina löytämään pennulle juuri sopivan kodin. Hyvä kasvattaja tukee ja auttaa pennunostajaa ihan läpi koira elämän. Hyvä kasvattaja myös osaa suhteuttaa kasvattamaansa rotua muihin rotuihin ja ymmärtää rotunsa vahvuuden ja heikkoudet muihin rotuihin nähden. Hyvä kasvattaja raskii tarpeen vaatiessa ihan ronskisti jättää jalostuksesta pois koiria, vaikka olisivatkin kotona-asuvia. Hyvä kasvattaja katsoo rotua kokonaisuutena, eikä möllötä vain jalostuskoiriensa tittelirivistöjä. 

9. Mikä on parasta koiraharrastamisessa? Entä huonointa?
Tähän olen vastannut jo aiemmassa haasteessa.

10. Mikä on paras puoli koirassasi? Entä huonoin?
Parasta Rauhassa on sen energisyys ja halu työskennellä. Huonoimmat puolet on terävyys, vilkkaus ja herkkähaukkuisuus.

11. Miten palkkaat koirasi?

Riippuu mitä tehdään. Jos tahdon, että koira keskittyy kunnolla niin ruualla. Sitten jos tahdon Rauhaan intoa ja nopeutta niin tennispallolla. Joskus jos tahdon siihen vähän lisää asennetta, niin vedetään patukalla. Vetäminen kyllä yleensä lisaa Rauhan äänenkäyttöä, joten sitä tehdään aika harvoin.

Nolla pistettä

Kerkesinkin viimeksi uhkailla sillä 0 pisteen tuloksella täällä, sillä käytiin tänään sitten näyttämässä Rauhan kanssa, että sellainen todellakin on mahdollinen. Tein kaikkeni, että koe olisi onnistunut. Käytiin aamulla 1,5 h:n metsälenkki Rave ja Nitro nahkojen kanssa, ja lupasin hakea Rauhalle vielä mäkkäristä hampparin, jos se saa ykkösen, mutta Rauha ei vissiin sitten pidä hampurilaisista. Pidin Rauhan kisapaikalla mahdollisimman matalassa vireessä, koska tahdoin minimoida ääntelyn. Minulle ei tullut mieleenkään, että paikalla olossa voisi tulla jotain muita ongelmia kuin ääntely, kun ei sellaisia ole ikinä ollut. Mutta toisin kävi ja arvatkaas mitä neiti teki.. No ensinkin, kun olin jättänyt Rauhan paikalla oloon ja käännyin sitä päin, olikin neiti noussut istumaan. No siinä sitten pohdin, että annanko toisen käskyn, vain annanko sen vain istua. Päätin olla hiljaa ja Rauhan menikin omatoimisesti takaisin maahan. Huokasin helpotuksesta hetkeksi, mutta mitäs sitten, RAUHA NOUSI SEISOMAAN. Jippii. Tuomari komensi minut kytkemään koiran ja viemään pois. Paikalla olosta 0 p, joka on kokonaispistemäärästä -40 p, eli ykköstulos olisi ollut meille mahdoton, sillä kymppiä me ei seuraamisesta voitaisi mitenkään saada. Niinpä jätin koko kisat siihen, enkä mennyt suorittamaan yksilöliikkeistä laisinkaan. Järkevä päätös näin jälkeenpäinkin ajateltuna. Jälkikäteen ainoastaan harmittaa se, etten antanut kisoissa Rauhalle mitään noottia paikkiksesta nousemisesta, vaikka ihan hyvin oisin voinut, kun kisat oli muutenkin taputeltu meidän osalta.

Karma yritti kyllä varoittaa minua tästä. Ollut pari viikkoa niin huonot fibat tästä kokeesta ja Rauha aloitti vielä ne juoksujen valmistelut ja kaiken kukkuraksi autokaan ei aamulla lähtenyt käyntiin, ja piti ihan naapuri hakea, että saatiin akkuun taas virtaa ja auto eloon. :D Ja silti en uskonut ja menin vaan kisoihin. No mutta nyt on helpottunut olo. Lupasin Rauhalle ja itselleni jo ajat sitten, että nämä on viimeiset kisat piiiiitkään aikaan. Nyt sitten treenaillaan meidän kaarihalliryhmässä ja kolutaan kaikki lähiseudun möllit ja sitten ensi syksynä mahdollisesta startataan avoin luokka. 

Tiivistettynä meidän tämän päiväinen tokokoe siis: ALO- 0p. Ohjaaja keskeytti.

Kaarihallin kahakka

Meillä alkoi tällä viikolla taas viikottaiset tokotreenit. Treenit on keskiviikkoiltaisin kylmässä kaarihallissa. Hyrr. Ihan puistattaa, kun miettii, millaista siellä on sitten tammikuussa treenata, mutta tällä mennään.

Ekat treenit eivät menneet ollenkaan nappiin, nimittäin Rauha hyökkäsi uuden treenitoverinsa kimppuun. Minulla kesti hetki edes tajuta mitä tapahtui, sillä ei Rauha ikinä hyökkää tuntemattomien koirien päälle. Ainoastaan Leewin päälle se on pari kertaa mennyt, ja silloinkin syynä on ollut ruoka. Nyt ei mitään syytä, yhtäkkiä vain ampui koiran kimppuun, lähes tulkoon saman tien kun olin Rauhan ottanut häkistä. Kohteena oli nuori amstaffi narttu, joka tottakai säikähti kovasti tapahtunutta. Onneksi Rauha ei purrut tai mitään, meni vaan pyörimään siihen ympärille ja pullistelemaan. Minähän kävin sitten kiskaisemassa Rauhan kaksin käsin sieltä pois ja retuutin sitä hetken kaulanahasta. Kohtauksen jälkeen Rauhaa ei enää kiinnostaneet muut koirat, ja pystyttiin treenaamaan normaalisti.

Olen nyt tietysti taas analysoinut päässäni, että miksi. Kun ei Rauha ennen ole tuollaista tehnyt. Mutta ainahan joskus on oltava se eka kerta ja se oli sitten nyt. Rauha on tehnyt juoksuja tässä pari viikkoa ja on ollut yleiseltä olemukseltaankin tämän vuoksi melko äkäinen. Se ei esim. ole tullut lainkaan minun viereen sohvalle, eikä muutenkaan halua, että häntä häiritään, kun hän koettaa nukkua. Ulkona Rauha merkkaa joka kulman ja hurrrrrrja potkinta joka merkin jälkeen. Joskus ei edes pissata, potkitaan vain. Kaikenlainen epäluulo lenkillä on vaihtunut sellaiseen yli-itsevarmuuteen. En usko kuitenkaan, että juoksukiukku nyt voisi niin voimakkaana purkaantua, että se saisi Rauha hyökkäämään. Kipukinhan on aina vaihtoehto, mutta siihenkään en jaksa nyt uskoa, vaikka Rauha pitäisikin kyllä käyttää taas hierottavana.

Tällä hetkellä vahviten uskon, että Rauha hyökkäsi amstaffin päälle juuri siksi, koska se on amstaffi. Jos se olisi ollut jokin muu koira, ei kähäkkää olisi välttämättä tapahtunut. Rauhan kimppuun on käynyt kahdesti koira. Toisella kerralla se oli vehnäterrieri, toisella kerralla jokin suuri valkoinen amstaffin näköinen koira. Kummallakaan kerralla mitään pahempaa ei kerennyt käydä, sillä Rauha pyörähti selälleen ja minä ehdin repimään päälle kävijät irti Rauhasta. Mutta ehkä pehmeälle Rauhalle jäi näistä tapahtumista sitten kuitenkin jotain henkisiä taisteluarpia, vaikka aina olen luullut, ettei se niistä ole pahemmin itseensä ottanut. Saa nähdä, miten jatkossa sitten hallilla käy. Harmittaa tietysti eniten, että eka kerta, ja heti nuorta amstaffia pelotellaan. Jos se kunnolla ehti säikähtää, niin tuommoisestahan voi jäädä pitkätkin traumat. 

Noin muuten treenit meni ihan ok. Meillä on lauantaina kisat, eikä minulla ole yhtään kisafiilistä. Olenkin päättänyt, että nämä saa olla meidän viimeiset tokokisat pitkään aikaan. Ihan sama, vaikka saataisiin 0 pistettä. Seuraavan kerran kisaillaan sitten joskus vuoden päästä, toivottavasti jo AVO-luokassa. Yritetään rakentaa seuraaminen taas kerran alusta siihen mennessä, ihan yksinkertaisesti luopumistreenin kautta. 

Ensiapukoulutuksen tuomisia

Kävin tänään koirien ensiapukoulutuksessa. Aluksi jotenkin ajattelin, että tottakai minä tiedän kaiken tarvittavat ensiavusta, painesiteellä estetään verenvuoto ja hiilellä myrkytykset, mutta kun asiaa hetken pohdin, niin tajusin, että joo, enhän minä tiedä koko asiasta juuri mitään. Ilmoittauduin siis koulutukseen, ja sainkin paljon uutta tietoa, kuten ettei mahavaivaiselle koiralle kannata syöttää riisiä (minun lääke koiran ripuliin on aina ollut keitetty riisi ja riisin keitinvesi) ja että minä kyllä huomaan, jos koirani on syönyt vaarallista rotanmyrkkyä (aina kun Rauha syö jotain tien varresta, olen varma, että nyt se oli myrkkylihapulla ja sitten seurailen Rauhan jokaista liikettä ihan silmäkovana, että jos se vaikka liittyy myrkytykseen). Kannatti siis käydä. Ainut huono puoli on, että en ollut syönyt aamupalan lisäksi mitään, niin kun kouluttaja puhui oikein paatoksella koiran oksennuttamisesta, laski minulla verensokeri ja tuli huono olo. Olin kyllä varautunut eväillä, joten kävin ne syömässä välissä. Harmitti, ettei mukaan sattunut karkkirasiaa. Kannan sellaista melko usein mukanani, sillä ei ole lainkaan uutta, että minulla verensokerit vain romahtaa ja tulee heikotus.

Kurssista innostuneena ostin elänlääkäriasemalta, jossa kurssi siis järjestettiin, Rauhalle kaulurin. Leewiä ei oltu koskaan totutettu kauluriin, ja kun koetti se hetki, että sitä piti käyttää, niin eihän siitä tullut mitään. Leewi lamaantui ja ei pystynyt edes kävelemään kauluri päässä. Siksipä ajattelin alkaa opettaa Rauhalle jo nyt valmiiksi kaulurin kanssa elämistä. Samalla ajattelin alkaa totuttaa Rauhaa myös tuniketin käyttöön. Leewi on aina ollut myös vieraiden helppo käsitellä, mutta Rauha ei ole niin itsestään selvyys, joten silletällainen voisi tehdä ihan hyvää. 

"Voihan taas näitä Sannan älyttömiä höyrähdyksiä" ajattelee Rauha.

SU, TI, KE

Sain eilen viestin, jossa kerrottiin, että päästiin Rauhan kanssa mukaan keskiviikkoisin treenaavaan tokoryhmään. Ryhmässä on muitakin aloittelijoita, joten meille tulee ryhmään myös ohjaaja vähintään joka toiselle kerralle. Erinomaista, sillä vähän on ollut tokon treenailu laiskaa nyt syksyllä sen jälkeen, kun edellisestä ryhmäpaikastamme jouduimme luopumaan. Tokossa ollaan tehty paljon viretreeniä. Esim tällä viikolle tehtiin treeni täysin ilman seuraamisia. Otettiin vain Rauhan lempijuttuja eli ruutua, noutoa, merkin kiertoa ja hyppyä. Rauha on selvästi innostunut tokosta taas tosi paljon, mutta samalla ininä ja haukkuminen on tullut kyllä rytinällä takaisin. 

Päästiin mukaan myös tiistaisin treenaavaan rally-tokon valmennusrinkiin. Treenit ovat olleet nyt kahdesti, ja tuntuu tosi hyödylliseltä. Ollaan otettu pepun heiluttelu tehotreenikohteeksi, ja tuntuu, että ollaan jo nyt parissa viikossa kehitytty siinä! Ohjaaja vinkkasi, että voisin opettaa Rauhan kiertämään itseäni peruuttaen, sillä periaatteessa se on se liike minkä esim. 360 astetta vasempaan kyltillä koira tekee, minä vain toki pyörin silloin mukana. Tätä ollaan nyt työstetty, mutta ei ole kyllä mikään ihan yksinkertainen temppu, varsinkaan tuollaisen otuksen kanssa, joka ei vielä tunne pyllyään kovin hyvin. 

Näiden lisäksi treenaamme aksaa sunnuntaisin. Viime sunnuntain kontaktitreeneissä minulla oli nyt myös häkki ekaa kertaa käytössä ja arvatkaa, Rauha oli hiljaa! Pari kertaa haukahti, mutta kun kävin vähän potkaisemassa häkkiä, niin nöyrtyi ja makoili vain siellä ihan hissukseen. Pistin kaikki luukut kiinni, jottein Rauha nähnyt mitä ympärillä tapahtui, ja se tepsi. Ainut huono homma oli, että kun kaikki verkkoseinät oli peitossa, häkissä lämpötila nousi melkoisesti. Meidän treenihalli on muutenkin melko kuuma paikka, ja sitten kun vielä sieltä aksakentältä iskin koiran häkkiin, niin ei ihmekään. Pitää ensi kerralla jättää seinän puoleiset seinät "auki". Tehtiin treeneissä sunnuntaina ekaa kertaa A-estettä, mutta Rauhan kontaktipysähdykset eivät ole vielä kovin varmat, joten sitä jouduttiin jarruttamaan aika paljon alastulolla, mikä teki suorituksesta aika kömpelön näköisen. Päätin siis ohjaajan kanssa, että Rauha alkaa treenata A:lla vasta kun pysähdyksen alastulolla ovat varmat. Pääasia oli nähdä, ettei Rauha millään tavalla arastele A-estettä, päinvastoin, näytti olevan tosi kivaa! Myös puomista Rauha tykkää. Keinua ei olla vielä kokeiltukaan. 

Eli treenit 3 kertaa viikossa. Lisäksi ollaan kerätty porukka, jolla koetetaan vuokrailla aksahallia aina silloin tällöin, niin pääsee aksaakin omatoimisesti treenaamaan. Ja tottakai kuulun fb:ssä useampaankin tokon omatoimitreeniryhmään ja kerran viikkoon on pyritty käymään sitäkin omatoimisesti treenaamassa. Aika koiratäyteistä elämää sanoisinko. 

Kuvapuolen hoitaa tänään minun ja Veeran kännykkäräpsyt Rauhasta ja Tinosta eiliseltä metsälenkiltä:

(c) Veera H.

"Saatasko vaikka herkkua!"

Rauha hohtaa kuin enkeli!

Voi pienet.. :)

..Vaikka tältäpä se meno yleensä näyttää. (c) Veera H.

(c) Veera H.

Häkki

Sain vihdoin ja viimein hankittua Rauhalle sen kevythäkin, jonka olen jo pitkään uhonnut hankkivani. Tämän häkin tilasin ja tänään käytiin se hakemassa. Räyhis meni innoissaan kokeilemaan uutta häkkiä, mutta kyllästyi pian lyhyen haistelun jälkeen. Karvinen taas on tykännyt chillailla häkissä pidempiäkin aikoja. Tarkoitus olisi pitää häkkiä takakontissa, ja kuljettaa siis mukana treeneissä. 

Kontaktien kotitreeniä

Näin meillä treenataan 2on2offia kotona! 

Motivaatio hukassa

Olen onnistunut tekemään taas tästä blogista oikean avautumisfoorumin ja blogin luonne on tekstieni takia muuttunut kovin negatiiviseksi. Se on vähentänyt paljon halua kirjoittaa tänne, joten koitan nyt vähän parantaa tapojani ja kirjoitella positiivisempaan sävyyn ja vähän kivemminstä asioita. Ikävä muiden lukeakin ainaista valistusta. Tämän postauksen idea on nyt siis aloittaa blogissa uusi, positiivisempi kausi! Katsotaan kuinka pitkään saan tätä ylläpidettyä.

Treenikuulumisia lyhyesti: 

• Agility on startannut mukavasti. Meillä on nyt siis joka toinen viikko jatkokurssia ja joka toinen viikko kontaktikurssia. Erityisesti kontaktikurssi on tosi jännä, sillä tapa opettaa 2on2off- kontakteja on aivan uusi minulle. Ollaan otettu madallettua puomia ja sellaista harjoituskontaktia, ja Rauha on alkanut jo hoksata mitä siltä halutaan! Kotona olen harjoitellut alastulolle jäämistä tekemällä harjoitusesteen silityslaudasta ja tyynyistä. Ollaan myös pistetty kokoon pieni omatoimiporukka, jolla olisi tarkoitus käydä treenailemassa omatoimisesti hallilla (koska näin saa kenttävuokran osiin!).
• Rallytokoa ei olla treenailtu viime kisojen jälkeen laisinkaan, mutta hain mukaan ensikuussa starttaavaan valmennusrinkiin. Sinne olisi kyllä tosi nasta päästä!
• Tokossa ollaan treenailtu pääasiassa seuraamista. Olen ottanut mukaan jalkapallon niin, että pallo on jossain kauempana ja vapautuan Rauhan pallolle aina palkaksi. Tarkoitus olisi pikku hiljaa edetä tässä niin, että lopulta Rauha seuraa kontaktissa, kun appari potkii palloa meidän vieressä. Haettiin myös mukaan yhteen lähellä treenaavaan treeniryhmään, joka starttaa marraskuussa. Sinne pääsyä odottelen vähän kaksijakoisin tunnelmin. Toiseelta olisi kiva päästä, kun seura on sama missä olemme aiemminkin treenanneet, mutta toisaalta, ryhmä ei ole ohjattu, joten en ole varma kuinka paljon siitä meillä on oikeasti apua. No mutta olisi edes jotakin, kun nyt olemme treenailleet vain omatoimisesti.
• Jälkeä ei olla juurikaan tehty. Esineruutua muutamia kertoja ja Rauha on kyllä siinä parantunut tosi paljon. Viime kerralla se jopa HAISTELI, eikä vain sinkoillut päättömästi sinne tänne. 

Treenailun lisäksi, ollaan metsäilty paljon ja koetettu myös paljon treffailla koirakavereita. On se toisten koirien kanssa juoksentelu vaan niin tehokasta ja mukavaa liikuntaa, ja itsehän siinä pääsee vähän helpommalla. (:D)

Voihan kökkö

Meillä oli taas vaihteeksi tokokokeet. Tämä koetahti on varmaan Rauhalle aivan liian tiivis, sillä tyttönen oli tänään enemmän paineissa kuin koskaan aiemmin, ja käytiinkin keräämässä meidän historian huonoimmat pisteet. 140 p. ja juuri ja juuri siis kakkostulos. Yleensä olen saanut Rauhan kentän laidalla mukavaan vireeseen ja siellä se on tehnyt hommia, ja into on loppunut sitten vasta kehään astuessa, mutta nyt en saanut Rauhaan oikein kontaktia edes kentän laidalla. Oli kyllä kamalaa mennä kehään, kun tajusin, että koiralla on sellainen "lähdetään kotiin" -asenne. No mutta kehään silti menin. Pisteet tässä.

Paikkamakuu 8
Ei mennyt ekalla maahan. Piti antaa kaksoiskäsky.

Seuraaminen 5
Ihan kauhiaahan se taas oli. Koira vain jolkutteli jossain siinä takana. Oli aika paineistuneen oloinen.

Liikkeestä maahan 8
Ei lähtenyt mukaan seuraamaan. Piti antaa kaksoiskäsky. Varmaan paineistumisesta tämäkin johtui.

Luoksetulo 9
Vinoon tuli.

Noutoesineen pitäminen 10

Kauko-ohjaus 9
Minusta ihan jees. Hypähti perusasentoon noustessa vähän.

Estehyppy 0
Bongasi kuvaavan kaverini kehän laidalla jä lähti tämän luokse ja sitten olikin jo Rauha saanut tarpeekseen ja päätti, ettei hän tee enää mitään.

Kokonaisvaikutus 6
Tuomari antoi minulle ihanan vinkin: "Voisit opettaa sille, että sen pitää pitää suhun kontaktia.". :D Niinhän se pitäisi tehdä.

Pisteitä siis 140 ja viimeinen sija. Mietin tässä, että onko reilua viedä Rauhaa vielä kisoihin, kun se selvästi niissä kovasti stressaantuu. Toisaalta olisi niin kiva saada vielä se viimeinen ykköstulos, niin sitten voisi päästää Rauhan ihan hyvillä mielin vähän tokolomailemaan. Ei jäisi vaivaamaan, että kun se yksi ykkönen. Voisi sterkata tuon ja sitten ensi vuonna uudella tarmolla aloittaa uudelta pohjalta avoimen luokan liikkeiden kanssa. Tässä olisi vielä ensi kuussa ja marraskuussa kokeet lähellä. Mutta mutta. Haluaisin olla Rauhalle reilu. Varsinkin kun meillä ei ole edes tokon treenipaikkaa tällä hetkellä, niin tulee aika vähänlaisesti treenattua. Pitää mietiskellä asiaa nyt kunnolla.

Kiitos Päiville kokeen kuvaamisesta! :)

Heikkohermoinen huutaja

Rauha on ollut viime aikoina arjessa varsin mukava koira. Nyt viime päivinä kuitenkin minun mukava koirani on muuttunut joksikin karmeaksi olennoksi, ja en välillä yhtään tiedä mitä sen kanssa tekisin. Rauhan huonot hermot yhdistettynä valtavaan vilkkauteen on vain ihan ylitsepääsemättömän vaikea kombo. Viisainta olisi varmaan ottaa yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan ja olenkin sellaista jo jonkin aikaa etsiskellyt Kuopiosta, mutta yhtään meille sopivaa ei ole vastaan tullut.  Lisäksi meidän ongelmat eivät ole sellaisia tässä, nyt, kokoajan, että vaikka varaisinkin ajan jollekin kalliille kouluttajalle, ei ole mitään takeita, että Rauha näyttää sen pahimman ongelmamme. Siksi pitäisi olla joku ihminen, joka osaa lukea tuota koiraa niin hyvin, että ymmärtäisi sen ongelmat mahdollisimman nopeasti. Välillä voi olla viikkojakin, ettei mitään ongelmia arjessa ole, sitten vain, out of nowhere, keittää yli ja ollaan helisemässä. 

Miksi intouduin taas tänne valittamaan, johtuu siitä, kun tänään kuppi meni taas nurin ja oma olo oli vain niin toivoton. Rauhasta on tullut hyvin reviiritietoinen tämän vuoden aikana, ja se saattaa ilmoittaa parilla haukahduksella, jos ollaan tuossa omassa pihassa, ja siihen tulee ihmisiä. Hiljenee kyllä käskettäessä ja ei ole ikinä ollut mitenkään agressiivisen oloinen. No tänään sitten kun tulin töistä, ja lähdettiin Rauhan kanssa lenkille, niin kun oltiin juuri tuossa sisäpihan laidalla, pensaan takaa ilmestyi lenkkeilevä koirakko Rauhan eteen. Se oli tänään liikaa ja Rauha aloitti hurjan räyhäyssession. Kerran koetin sitä käskeä, mutta tajusin heti, että koira on nyt sellaisessa tilassa, ettei siihen yksinkertaisesta saa mitään kohtaktia. Niinpä istahdin vain maahan ja jäin odottamaan, että Rauha rauhoittuu. Vaikka koirakko oli jo kadonnut näkyvistä, Rauha vain jatkoi haukkumista. Sellaista rytmikästä "Vuh, vuh, vuh, vuh" -haukkua. Välillä se katsoi minua ja heilutti hurjana häntää, mutta haukku ei vaan loppunut. Sittenpä tulikin jo ihan uusi koirakko, joka vielä juoksi ohi, ja voi vaan uskoa mitkä kierrokset Rauhalle nousi. Pidin sitä pannasta kaksi käsin, kun se koetti haukkuen sinkoilla sinne tänne. Toinenkin koirakko katosi näkyvistä ja Rauha vaan huusi. Tuntui, ettei haukku vain lopu, joten annoin Rauhalle pienen herätyksen hihnalla. Siihen loppui haukkua ja Rauha istahti viereeni ja katsoi minua korvat luimussa sellaisella "huhhuh kun oli raskasta" -ilmeellä. 

Hei, olen Rauha ja olen vähän idiootti. :)

Rauha haukkuu aina kun sillä keittää yli, tai kun se ei tiedä mitä tehdä. Arjessa tämä ei paljoa näy, mutta harrastuksissa kyllä. Kun saavutaan treenikentälle, Rauha innostuu oitis ja haukku alkaa. Sanonkin aina, että Rauhan pitää joka kerta ilmoittaa, että hän on saapunut paikalle. Ollaan tehty hurjasti rentoutumistreeniä kentänlaidalla, mutta en tiedä onko se paljoakaan auttanut. "Oma paikka" on päähän saatu tahkottua, mutta senkin Rauha ottaa enemmänkin suorituksena, kuin rentoutumishetkenä. 

Treenatessa Rauha on hiljaa, mutta juurikin se kentänlaidalla odottelu on niiiiiin ikävää. Agilityssa, kun rakennamme rataa, Rauha mölyää kentänlaidalla. Tokossa, jos liikkuroin tai muuten autan muita treeneissä, Rauha mölyää kentänlaidalla. Jos tehdään esineruutua tai jälkeä, ja Rauha on sidottu puuhun kauemmaksi ja minä olen katsomassa muiden suorituksia, Rauha mölyää. Harrastuksissa suurin ongelma lieneekin juuri se, että kun Rauha näkee minun tekevän jotain ilman sitä, se ei vaan osaa olla hiljaa. Välillä mietinkin, että stressaako harrastaminen Rauhaa liikaa. Tekeekö se sen elämästä vaikeampaa? Varmasti stressaa, mutta niin kyllä stressaisi harrastamattomuuskin. Rauha on sen verran touhukas, että en usko, että sitä pelkällä lenkkeilyllä vain voisi pitää tyytyväisenä. Toisaalta kierrokset nousee heti, kun se tajuaa, että nyt ollaan tekemässä jotakin. Pitäisi vain laskeskella jotenkin, että onko treenaamisesta tuleva hyöty suurempi, kuin siitä Rauhalle koituva stressi. 

Loppuun vielä eilinen Räyhän esineruutuvideo. Rauha keräsi kierroksia Raven vuoron ajan, ja alku olikin siksi pelkkää päätöntä juoksentelua. Ollaan tehty esineruutua ja jälkeä ihan hirveän vähän tänä kesänä. Keväällä tehtiin jonkin verran, mutta sitten kun siellä yhdessä koulutuspäivässä kävi ilmi, että ei me olla oikeestaan mitään opittu, niin into laski suuresti. Nyt olisi tarkoitus vielä koettaa syksyllä vähän maastoilla, ennen kuin tulee liian pimeää. 

Eka koulari

Käytiin eilen rallailemassa Rauhalle eka koulari, RTK1! Paikkana Kuopion Kurkimäki ja tuomari sama kuin viimeksi, eli Tytti Lintenhofer. Rata oli suoraviivainen, joten eksymisvaaraa ei ollut. Jotenkin tuntui, että kamalasti vain käännöksiä, ja semmoisia tehtävä tehtäviä ei juuri ollut. Nopeasti oli rata ohi. :D

Pisteitä radalta meille 89/100. Jouduin kahdesti uusimaan, kun Rauha kiersi kylttejä. Ne oli jotenkin hirmu jänniä nyt. Ekasta uusimisesta meenasi Rauha vähän turhaantua ja alkoi ättäröimään mulle, mutta onneksi jatkoi sitten kuitenkin hommia. Lisäksi Rauha edisti aika paljon, mikä teki vasempaan kääntymisestä vielä normaaliakin hankalampaa. Mutta kun hyväksytysti rata suoritettiin, niin olen tyytyväinen. 

Rata oli tällainen:

Miinukset meni tälviisiin:

Kyltti 4: -3 UUSI, -1 TVÄ, -1 TAL

Kyltti 6: -1 TAL, -1 KYL

Kyltti 7: -3 UUSI

Kyltti 9: -1 KONT

Tässä vielä meidän rata videolla:

Tänään sitten käytiin pienellä collielenkillä täällä Kuopiossa. Mukana oli 4 nahkiaista: Rauha ja meille jo ennestään tutut Rave ja Tino, sekä aivan uusi tuttavuus, 7 kk ikäinen nahkatyttö Mulan. Lenkki sujui oikein kivasti, mitä nyt Tinosta tihkui verta milloin mistäkin. Rauha ja Tino leikkivät semmoista suupainia, että vissiin taisteluarvet tuli Räyhäsen hampaista. Rave myös kerran vanhemman uroksen roolissa komensi vähän Tinoa, josta Tino oli hetken hiukan järkyttynyt, mutta sitten leikit jatkui taas normaaliin tapaan. Kaiken kaikkiaan kuitenkin kiva lenkki. Pitäisi koettaa huudella näiden collielenkkejen perään vähän useammin. 

Rauha on niin iloinen. 

Tino, Mulan, Rauha ja Rave.

 

Rauha tokoilee

Käytiin eilen pitkästä aikaa Rauhan kanssa ihan vaan kahdestaan treenaamassa. En edes muista milloin viimeksi olisi moista sattunut. Minä olen maailman laiskin yksin treenaaja. Tykkään kyllä treenata Rauhan kanssa, mutta kun ikinä ei vaan saa aikaiseksi lähteä. Sitten jos on sopinut treenit jonkun kanssa, niin on pakko lähteä, ja saan sen pyllyn ylös sohvasta. Yritän muutenkin sopia minulle ja Rauhalle ihan useammalle päivälle viikossa aina jotain seuraa jonnekin, kun muuten minun luonteellani käy helposti niin, että me vain käytäisiin jotein tylsiä hihnalenkkejä tässä lähialueilla ja that's it. 

Mutta hei, kun olin nyt piiitkästä aikaa ihan itsekseni treenaamassa, päätin samalla kuvata treenit. Ajattelin, että ehkäpä voisin pitkästä aikaa julkaista täälläkin miedän tokotreenivideon. Leikkelin videolta pois osan seuraamisista ja jotain muutakin, mutta silti siitä tuli ihan turkasen pitkä. Katsokaa jos jaksatte. 

Videota katsoessani ensimmäisena kauhistuin noita mun käsiä. Ei apua. :'''D Ihan kuin olisi isompikin koira siinä vieressä. Vanhoissa videoissa en levittele käsiä tuollaiseen pingviinityyliin. Mitä on tapahtunut? En tiedä. Pitää yrittää lopettaa.

Meillähän on nyt treeneissä ideana vahvistaa sitä Rauhan kohtaktia seuraamisissa, kun se se isoin kulmakivi on kokeissa ollut. Siksi en ole paikasta lainkaan tarkka, vaan kun on hyvä kontakti niin palkkaan. Videolta näkee, että välillä Rauha meenaa vähän jäädä jälkeen ja kontakti katoaa, mutta aika hyvin sen saa sitten uudestaan hommiin kun vähän innostuttaa. 

Kesken treenien kentän läpi kulki nainen corgin kanssa ja meidän treenit keskeytyi. Kun koira oli mennyt ja jatkoimme treenejä, näkyy videolla miten Rauha haistelee tosi paljon, enkä minä puutu asiaan yhtään. En oikeastaan edes tajunnut miten paljon se haisteli. Pitää olla tarkempi tuossakin asiassa. 

Noudossa Rauha sai jonkin aivopierun ja toi kapulan mulle sivulle, vaikka eteen olen opettanut. En alkanut tuossa nyt siitä rankaisemaan, koska ollaan noudon kanssa niin alussa. Sitten kun alan kokoamaan liikettä tosissani, niin pitää katsoa, saanko Rauhan tuomaan kapulan eteen, vai jääkö tämä nyt tämmöiseksi sivulle tuonniksi. Olen ottanut noutoja yleensä niin, että annan Rauhan tiputtaa kapulan vauhdissa, mutta nyt tekin sen ilman lupaa ekalla kerralla, niin siksi pyysin kaksi muuta tuomaan loppuun asti.

Treenikauden päätös

Tällä viikolla loppuu meillä kesäkausi niin agilityn kuin tokonkin saralla ja ensi viikolla starttaa sitten syyskausi. Varmaan aika monella muullakin menee kaudet näin. Meille tuotti toko ja agility hiukan pään vaivaa, kun syyskaudella molemmat siirtyisivät nyt sitten sunnuntai-iltaan. Toisesta oli siis luovuttava ja päätin tietenkin jatkaa agilityn parissa, koska ryhmäpaikka oli niin kiven alla ja agilityä on paljon haastavampi treenata yksin. Meillä alkaa nyt siis alkeis- ja keppikurssin perään jatko- ja kontaktikurssi, mikäli vain osallistujia on tarpeeksi. Toivottavasti on, sillä kovasti haluaisin agilityä jatkaa. 

Tokon ryhmäpaikastamme jouduin siis luopumaan, mutta ehkä mahdollisesti KPSH:lle on tulossa myös yksi arki-iltaryhmä, joka treenaa läheisessä hallissa. Jos se järjestyy, niin koetamme päästä Rauhan kanssa sinne mukaan. Sitten vaihtuu treeniporukka, mutta se voi olla Rauhalle ihan hyvää harjoitusta. Ja minulle myös! :D 

Nyt siis jännityksellä odotan, miten syyskauden treenit lutviutuvat. Parhaassa tapauksessa meillä jatkuu sekä agility, että toko kerran viikossa niin kuin tähänkin asti. Olisi huippua.

(c) Anne Kylmäoja

Hermolomalla

Kisaputken loputtua Rauha pääsi viikonloppuna ansaitulle hermolomalle Iisalmeen. Kävimme metsässä lenkillä ja heitimme myös molemmat Rauhan kanssa talviturkit lauantaina. Rauha ei ole lähtenyt uimaan koko kesänä, mutta nyt kun itse kävin ensin uimassa, niin sitten sain talutettua Rauhankin pannasta järveen. Kun epävarmuus uimista kohtaan saatiin murrettua, uiskenteli Rauha kepin perässä jo ihan itsekseenkin kuin vanha tekijä. Pitää käydä heti ensi viikolla uudestaan uittamassa Rauhaa, jottei uimisen mukavuus pääse taas unohtumaan. 

Viikonloppu sujuikin Rauhan osalta lekotellessa. Ainut mikä häiritsi Rauhan rentouttavaa hermolomaa, olivat ruoka-ajat. Rauha on edelleen todella älleä ruuistaan, ja kun ruoka-aika alkoi lähestyä, Rauha alkoi rähistä Leewille ja kulki sen perässä kokoajan painostamassa sitä. Koirat ruokitaan tottakai eri huoneissa. Ei Leewi suostuisi edes syömään, jos Rauha on näköetäisyydellä. Niin tassun alle on vanha pappa joutunut. 

Välillä Leewi innostuu leikkimään Rauhan kanssa.

Mörkösieni.

Jotain positiivista

Paikallaoloa treeneissä. (c)Heidi Lappalainen

Toko on siitä ihana laji, että siinä ei kilpailla ketään muuta kuin itseään vastaan. Koiran voi saada jopa valioksi asti, vaikka olisi joka ikisissä kisoissa viimeinen. Ykköstulos ei vaadi täydellisyyttä. Alokasluokassa on mahdollisuus möhliä 40 pisteen edestä, muissa luokissa 64 pisteen edestä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos joka liikkeestä saa sen perus kasin, tulee ykköstulos luokassa kuin luokassa. Toisaalta taas kaikissa luokissa on myös mahdollista nollata liike taikka jopa kaksi, ja silti voi saada ykköstuloksen, jos kaikki muu menee tosi hyvin. Tottakai arvostelu kiristyy luokkia ylöspäin noustessa ja se kasi on paljon hankalampi saada sieltä EVL:stä kuin ALO:sta, mutta pointti olikin se, että tokossa on varaa möhliäkin vähän. 

Oltiin eilen taas tokokisoissa Rauhan kanssa. Tuomarina Piritta Pärssinen ja paikkana Iisalmi. Rauha oli kentän laidalla kivassa vireessä ja teki nätisti, mutta kun astuttiin kehään niin vire katosi sen siliän tien. En toki odottanutkaan, että ongelmat olisivat viikossa korjaantuneet. Yksi asia oli kuitenkin viikossa muuttunut. Rauha ei nimitääin haukkunut yksilöliikkeiden aikana laisinkaan. Kun mentin porukalla paikkamakuuseen, niin siinä se mölisi vähän ja paikkamakuusta pois lähtiessä, mutta yksilöissä ei yhtään. Joko se oli paineissa tästä hirveän tiiviistä koetahdista, tai sitten (mitä itse veikkaan) se ei ehtinyt mölistä, kun piti vahtia niin tarkkana meidän noutokapulaa. Kapula oli matalalla penkillä kehän vieressä, joten Rauha katseli sitä kokoajan ja pari kertaa liikkeiden välissä meenasi karatakin sitä hakemaan, mutta onneksi sain se aina karjaistua takaisin. 

Liikkeet itsessään menivät näin:

Paikalla makaaminen 9,5

Rauha jäi aika levottoman näköisesti paikalleen. Pääpyöri ja juuri kun paikkamakuu alkoi, joku ajoi siihen kehän ulkopuolelle autolla, ja otti koiransa pois autosta. Tätä toimenpidettä Rauha seurasi silmä kovana ja minua jo pelotti, että kohta se alkaa huutaa. MUTTA! sillä hetkellä, kun Rauha ennen olisi alkanut huutaa, nyt se päästikin huokauksen ja köllahti lonkalleen. Olin niin helpottunut ja iloinen. Mielentilatreenimme on tältä osin tuottanut tulosta! Tuomari sakotti puoli pistettä tästä löllähdyksestä, mutta minulle se oli voitto!

Seuraaminen 5

Ihan hirveää, joten päätin nyt ottaa ihan uuden asenteen ja pyysin Rauhaa korjaamaan aina kun jätätti. Näin ollen tuli niitä lisäkäskyjä aika lailla. Minulla on nyt kuitenkin muutamia pikku suunnitelmia punottuna tätä meidän seuraamisongelmaa varten. Aluksi ajattelin koettaa ihan vain kaukopalkkaa tähän. Se tuo Rauhalle kivasti painetta, niin jos saisin sillä seuraamiseen vähän paineenkestoa. 

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9

Seuraamisogelma jatkui. Mutta itse maahameno oli ihan hyvä. 

Luoksetulo 7,5

Muuten oikein kiva, mutta Rauhan tuli TAAS seisomaan minun viereen, joten jouduin antamaan toisen käskyn ja siihenkin reagoi todella hitaasti. Mistä se nyt tämmösen on keksinyt?

Noutoesineen pitäminen 10

Rauha katsoi esinesuussa hetken liikkuria ja mietin, että aikookohan tiputtaa, mutta ei onneksi.

Kauko-ohjaus 9,5

Tuomari sanoi, että minun käsimerkit voisivat olla vähän hillitympiä. 

Estehyppy 8

Tuli taas seisomaan viereen ja piti antaa toinen käsky, että istui.. 

Kokonaisvaikutus 8,5

Haukkuminen paikkamakuuseen tullessa ei olut hyvä. Lisäksi koira voisi olla innokkaampi. Tuomari kuitenkin kehuikin sen verran, että Rauhalla on hyvä perusasento, asenne ja kontakti aina liikkeiden alussa, mutta sitten liikkeelle lähtiessä se katoaa. 

Pisteitä kertyi tällä kertaa 165,5 ja toinen ykköstulos siis. En tiedä olenko tyytyväinen vai en. Jos vertaa viime viikoiseen, niin oli tämä parempi, mutta ei tämäkään kyllä hyvä ollut. No mutta viime viikkoa on tullut jo pohdittua sen verran, että tätä koetta en jaksa nyt jäädä murehtimaan. Nyt vain uudet keinot käyttöön, että saataisiin seuraaminen hallintaan. Loppuvuodeksi olisi vielä kolmet kokeet, että kyllä me sitä tk1:stä toki tavoitellaan. Avoimeen ei kyllä olla varmasti vielä ainakaan vuoteen millään muotoa valmiita. 

Tässä sitä pohdiskellaan, että mitäs nyt. (c)Heidi Lappalainen

Just eikä melkein

Viikonlopun rallykisoista. (c) iiris Härkänen

Olipa taas hirveä ilta. Meidän toiset tokokokeet. Tällä kertaa täällä Kuopiossa, mutta tuomarina sama tuttu Erkki Shemeikka, niin kuin viime kerrallakin. Rauhan käytöskin oli varsin tuttua viime kerralta, eli siis huutoa, perseilyä ja en kato sua päinkään asennetta. Kehän laidalla haki vielä kivasti kontaktia, mutta kun kehänauha ylitettiin niin siihen se loppui ja alkoi armoton ulkopuolelle kyttäily ja päätön haukunta. Mitään video- tai kuvatodisteita ei ole, sillä kukaan ei onneksi ollut kuvaamassa. Tai ehkä paremminkin valitettavasti. Voisi olla ihan opettavaista katsoa suoritus, ja näkisin ehkä myös mistä kiikastaa. Ei Rauha ikinä treeneissä kentällä huuda. Luultavasti huonot hermot ja Rauhan suuri vilkkaus yhdessä tekevät tästä kisaamisesta näin tuskaista. 

Mutta helpoin koetta on varmaan ruotia ihan kohta kohdalta, eli tässä tulee:

Paikalla makaaminen 10

Pysyi ja oli hiljaa. Mutta pääpyöri ja kuikuili kehän ulkopuolelle paljon. 

Seuraaminen 7

No eihän se ollut mitään seuraamista, vaan vierellä kävelyä. 

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10

Tämä oli kylläkin maahanmeno vierellä kävelyn yhteydessä. Huusin käskyn melko kovaa, koska Rauha ei pitänyt kontaktia. Meni kuitenkin maahan ihan hyvin. 

Luoksetulo 9

Tuli seisomaan mun viereen ja jouduin antaa toisen käskyn että istui. Meidän ainut niin sanottu varma liike, eikä sekään onnistunut. D:

Noutoesineen pitäminen 9

Pari kertaa painoi hampaitaan esineeseen vähän kovemmin. Ihan ok piti kuitenkin minun standardeilla. 

Kauko-ohjaus 0

Ei noussut istumaan sieltä maasta. Mokoma.

Estehyppy 10

Ainut onnistunut liike.

Kokonaisvaikutus 7

Niin kuin viime kerralla. Syykin sama kuin viimeksi. 

Kun nämä pisteet laskee yhteen, niin niistähän tulee se tasan 160 p, että niin vain saatiin Rauhan kanssa ensimmäinen ykköstulos. Mutta ei oikein jäänyt hyvä mieli, kun suoritus oli niin surkia. Meillä olisi vielä ensi viikolla toiset kisat, joihin menin toukokuussa innokkuuksissani ilmoittautumaan. En tiedä onko sinne järkeä edes mennä, mutta toisaalta olen jo maksanut sen lystin. 

Rauha paiskautui nukkumaan heti kun tultiin tänään kotiin. Oli selvästi sillekin henkisesti tosi raskas ilta. 

Tässä vielä kontakti pelittää. (c) Iiris Härkänen

Taas me rallytaan!

Tänään osallistuimme meidän aksaseuran järjestämiin rally-tokokisoihin. Ilma oli melkoisen lämmin, mutta ei onneksi ukkostanut, vaikka eilen sellaistakin säätä povattiin. Rauhan kanssa oltiin alokasluokan kakkosryhmässä ja paikalle saavuttiin ihan hyvissä ajoin, jotta Rauha ehti nuuskutella kisatunnelmaa. Pelkään edelleen, että se meidän ekojen tokokokeiden haukkufiasko uusiutuu, joten koetin saada Rauhan mahdollisimman normaaliin olotilaan. En uskaltanut edes viritellä sitä sen kummemmin. Herkuilla otettiin muutamia liikkeitä ja seuraamispätkiä ennen radalle menoa, mutta ei muuta. 

Tuomarina kisoissa toimi Tytti Lintenhofer ja hän oli suunnitellut meille tällaisen radan:

Sinänsä kivan yksinkertainen rata. Selkeät suunnat ja ei voinut niin sanotusti eksyä. Mutta nuo kyltit. Kaikki meidän haastavimmat, eli siis 3 erilaista käännöstä vasempaan ja kermana kakun päälle tuo peruutuskyltti. Rauhan pyllynkäyttö olikin radalla varsin puutteellista ja kyltit 4 ja 7 tuottivat suuria vaikeuksia. Myöskään pujottelussa pylly ei kääntynyt toivottuun tapaan. Sen sijaan peruutuskyltti (10) meni hyvin, mitä nyt itse taas onnistuin siihenkin töpeksimään pistevähennyksiä. 

Pisteissä jäätiin kuitenkin loppujen lopuksi selvästi plussan puolelle 93:lla pisteellä. Pistevähennykset tuli seuraavasti:

Kyltti 4: -1 (PY) -1 (TVÄ)

Kyltti 10: -3 (Ylimääräinen apuaskel = kun pyysin Rauhan vierelle lopussa, otin jonkin ihme askelen taaksepäin. Mitä, miksi, en tiedä. Mutta pitääpä kiinnittää tähän huomiota.)

Lisäksi tuomari vähensi kokonaisvaikutelman vuoksi -2 pistettä. Syynä koiran liiallinen haahuilu. Vähennys oli mielestäni erittäin ymmärrettävä. Räyhis tsiikaili vähän liikaa maisemia radalla. Kommenteissa luki vielä, että "selkeä pysähdys toivottavaa. Reipas suoritus". Kun tuota videota katson, niin minusta minun pysähdykset on kyllä ihan selkeitä. Mutta kai sitä voisi vähän rauhallisemminkin radalla ottaa. :D

Tässä video Rauhan tämän päiväisestä suorituksesta. Kiitos Annelle kuvaamisesta!

Läksynä näistä kisoista jäi kyllä päällimmäisenä mieleen tuo pyllyn käyttö. Sitä pitäisi treenata paljon lisää. Tokossa sitä tarvitsee vain vasemmalle käännöksessä ja siinäkin vain vähän, niin olen jotenkin onnistunut sivuuttamaan tämän pyllyongelman. Nyt vain pyllytreeniä siis! Hyväksytty tulos kuitenkin kisailtiin, joten tottakai olen tyytyväinen tämän päivän suoritukseen. Seuraavat kisat olisivat sitten kuukauden päässä täällä koto-Kuopiossa. Sinne lähdemme siis yrittämään RTK1:stä! 

"On tämä rally-toko vakava laji.." (c) Anne K. 

"No ei ees oikeesti oo! " (c) Anne K. 

Pötköpassi

Pari kuukautta sitten kirjoitin ostoksistani Oscarin tehtaanmyymälässä. Lihat oli siellä varsin edullisia, joten ostelin vaikka mitä ja tänä aamuna Rauha nassutteli poskeensa viimeiset jäljellä olleet rippeet naudan jauhelihasta. Pitää sanoa kyllä, että ihan kaikkiin ostoksiini en ollut tyytyväinen. Ensinkin kaikki liha + riisi-seokset tuntuivat olevan vain riisiä hiukan lihalla höystettynä. Naudanmaha-kanamix ei haissut millekään. Olen tottunut, että naudanmaha haisee, joten en ole aivan täysin vakuuttunut. Suurin pettymys oli lohi. Se oli hajutonta, vaaleaa ja kuivaa mössöä. Maukkaalta ostettuna lohi haisee oikeasti kalalle ja siitä oikein tihkuu sitä kalan rasvaa. Se rasva nimenomaan on se syy, miksi lohta Rauhalle niin usein syötän. 

Oscarin lohta

Oli Oscarin tuotteissa kuitenkin hyviäkin juttuja. joita aion kyllä vastaisuudessakin ostaa. Liha-riistaseos vaikutti oikein lihaisalta. Lisäksi Oscarin perusjauheliha on niin halpaa, että sitä tulee varmasti ostettua tulevaisuudessakin, vaikka se vähän kuivaa ja kiinnikeisen oloista onkin. Broilerikin oli ihan ok, vaikkakin niin samettiseksi mössöksi jauhettua, että olisi voinut sisältää oikeastaan mitä vain, enkä olisi huomannut.

Tänään kävin sitten cittarireissullani tutussa ja turvallisessa Mustissa&Mirrissä tarkoituksena hakea Rauhalle Maukkaan lohta. Sitä ei valitettavasti ollut pötkönä saatavana, joten ostin kalamix-pötköjä, sekä broilerin sydäntä, sisäelinseosta ja kivipiiraa. Kassalla mainitsin lohipötköjen puutteesta ja myyjä kysyi kelpaisiko Maukkaan lohikuutioit. Totesin, että olen niin kiintynyt pötköihin, että kuutioita en osta. Kommenttini innoittamana myyjä tarjosi minulle Maukkaan pötköpassia. Kun ostaa kymmenen pötköä, saa kaksi ilmaiseksi. Tottahan toki minä otin pötköpassin ja sainkin saman tien passiini 6 leimaa. Aikaa kerätä leimat on aina 2 kk, joten hyvinhän siinä ajassa 10 pötköä Rauhalle syöttää. 

Nyt on sitten kalamixpötkö jääkaapissa sulamassa. Huomenna pääsee testiin.
Kuva (c) Maukas.info

Näyttelykauden päätös

Räyhis oli näytillä Iisalmi KV:ssa sunnuntaina viimeistä kertaa tälle vuotta. Tuomarina George Schogol Georgiasta. Oli kyllä oikein hyväntuulinen vanhempi mies. Tervehti minua niin iloisesti, että ihan hämmennyin ja yrittii kovasti auttaa minua, kun koetin saada Rauhan näyttämään korvansa. Siinä sitten yhdessä sihistiin ja sähistiin, mutta Rauha liimasi korvansa tuttuun tapaan niin alas kuin vain ikinä sai. Joka tapauksessa tuomari palkitsi Rauha ERI:llä ja SA:lla ja päästiin siis toista kertaa PN-kehään. Siellä narttuja oli 4, joista Rauha sijoittui neljänneksi (voihan korvat), mutta sai kuitenkin VARA-SERTin. Meidän paras näyttelytulos ikinä!

Arvostelu oli tällainen:

"1 year 9 months. Good size. Feminine with a little bit flat stop. Could have better ears. Good neck with very good spring of ribs. Good balance, angulations and movement." NUO ERI/1 SA PN4 VARA-SERT

Tämän enempää näyttelyitä ei tälle vuotta enää jakseta/raskita kiertää, joten seuraavan kerran Rauha on nähtävissä kehässä ensi vuonna. Tosin Rauha joutuu ensi vuonna jo AVO-luokkaan, joten voi jäädä silloin näyttelyt melko vähäisiksi. Kuopiossa on kuitenkin collieiden sivuerkkari ensi kesänä, joten siellä on vissiin pakko käydä!

(c) Kari Kärkkäinen

(c) Kari Kärkkäinen

(c) Kari Kärkkäinen

Liebster Award

Olen kipeänä, joten pötköttelemme Räyhän kanssa kotona, ja nyt minulla on loistavasti aikaa vastata Annin ja Lennun meille antamaan Liebster Award -haasteeseen. Kiitos vain haasteesta! Kyseessä on meidän toinen blogi-haasteemme!

"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster Award annetaan bloggaajalta bloggaajalle."

Sääntöjä: 
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille. 

Haastajan kysymykset:

1. Oletko matkustanut koirasi kanssa ulkomaille? Mikä on ollut lempikohteesi tai onko jokin paikka, mihin haluaisit koirasi kanssa matkustaa?
En ole matkustanut, enkä oikeastaan haluaisi matkustaa koiran kanssa minnekään. Tuntuu, että koira olisi vain tiellä lomamatkalla. Koiratta haluaisin kyllä käydä monessakin paikassa!

2. Mitä koiraharrastaminen merkitsee sinulle?
Koiraharrastus on harrastus siinä missä muutkin harrastukset. Se kuinka sitovaa ja aikaa vievää se on, on ihan harrastajasta kiinni, niin kuin monessa muussakin harrastuksessa. Itse koen olevani keskivertoa innokkaampi koiraharrastaja, sillä treenaan ja kisaan koiran kanssa. Tottakai harrastuksesta tulee osa sitä omaa identiteettiä. Tietokonenörtti, kuntosali-intoilija, muusikko, ja minä olen vissiin sitten sellainen hullu koiraämmä (:D). En kuitenkaan halua, että koiraharrastuksestani tulee elämäni ainut sisältö tai ykkösprioriteettini. Minä kuitenkin haen harrastukselta sitä, että saan niin sanotusti paeta kaikkea muuta arjenstressiä harrastuksen pariin. Treenikentällä ja metsälenkillä pää nollautuukin melko tehokkaasti koulu- ja työhuolista. 

3. Onko koirallasi parasta kaveria?

Eiköhän se ole Maini-pehko. Maini on Rauhaa vain hitusen vanhempi ja Maini oli Rauhan eka colliekaveri. Käydään yhdessä lenkillä säännöllisesti, ja nyt kesällä ollaan Annen kanssa myös treenattu yhdessä aksaa viikottain, joten Rauha näkee Mainia usein. 

4. Mitkä ovat mielestäsi koiraharrastusten parhaat ja huonoimmat puolet?

Parhaita puolia ovat ehdottomasti monipuolisuus ja se, että kuka vain voi aloittaa koiraharrastuksen. Sen kun hankkii koiran. Kehityksen näkee nopeasti koirassa ja on erittäin palkitsevaa päästä eteenpäin jostain jutusta, mitä on tahkonnut pitkään. Lisäksi koira on huippu kaveri, joka ei tuomitse, ja josta on seuraa ihan normiarjenkin keskellä.

Huono puoli on tietysti tuo sitovuus. Ei voi lähteä oikein extempore-reissulle, kun koiralle pitää aina olla mietittynä hoitopaikka ja esim. nyt kun olen kipeänä, niin ei vaan voi maata koko päivää sängyssä, vaan pakko käyttää koira pissalla ulkona. Itse olen vain tällainen koiramaailman pintapuolinen harrastelija, mutta selvästi koiraharrastuksissa (niin kuin kaikessa), jos mennään yhtään vakavammaksi, niin kaikennäköistä seläntakana puhumista ja mustamaalaamista tulee sitten peliin. Joskus olen noita naamakirjan koirayhteisöjen keskusteluja lueskellut ihan huulipyöreänä, että "ihan oikeastiko ihmiset?". Täytynee siis pysytellä tällaisena sunnuntaiharrastelijana, niin välttyy noilta totisen maailman varjopuolilta. 

5. Jos sinun täytyisi muuttaa yksi asia koirassasi, mikä se olisi (ja miksi)?
Poistasin tuolta äänihuulet. Ihan oikeasti, miksi kaikkeen pitää reagoida haukkumalla? Me saadaan niin paljon paheksuntaa ja rumia katseita tuon mölinän takia. 

6. Mistä koirasi varusteesta et missään nimessä haluaisi luopua? Mitä taas haluaisit koirallesi vielä hankkia?

Kaulapanta ja hihna on aika elintärkeät kaupungin keskustassa asuville. Haluaisin hankkin treenitaskun. Minun treeniliivi on niin iso, että kesällä tuollainen tasku olisi paljon kätevämpi. 

7. Mikä on koirasi (ja/tai sinun) lempitemppu?
Rauha osaa aika vähän temppuja, mutta tassua se yrittää antaa vähän joka tilanteessa. Samoin maahan menoa se koettaa aina tarjota. Usein näitä molempia vielä yhtäaikaa. 

8. Jos sinun täytyisi ottaa seuraavaksi koiraksesi sekarotuinen ja saisit päättää mitä rotuja (vähintään kolme) siihen tulisi, mitkä rodut valitsisit ja miksi?

Valitisisin rotuja, jotka olisivat käytökseltään melko samanlaisia, nin olisi joku mahis vähän ennustaa, millainen koirasta tulee. Joku noutajaspanielimix voisi olla kiva. Esimerkiksi tolleri-springeri-labbis.

9. Mitkä viisi adjektiivia kuvailevat koiraasi parhaiten?
Epävarma, vilkas, kuuliainen, äänekäs (kohtaan 5 viitaten) ja kiltti.

10. Mitä asioita haluaisit tehdä (koulutuksellisesti) eri tavalla seuraavan koirasi kohdalla kuin tämän hetkisen?

Tämä on aika vaikea. Leewin kanssa opin sen, että minä en koskaan leiki koiran kanssa niin, että koira saa juosta minua karkuun. Jos pentu leikkiessään lähtee lelun kanssa juoksemaan minusta pois päin, leikki loppuu siihen. Leewillä on taipumusta varastella tavaroita ja lähteä rälläämään niiden kanssa ympäri ämpäri, ja se on todella raivostuttavaa.

Mutta mitä sitten tekisin toisin kuin Rauhan kanssa.  Yrittäisin varmasti jotenkin nostaa jo pentuna koiran itsevarmuutta enemmän. Tutustuttaisiin varmaan enemmän koiriin hihnassa. Rauhan kanssa olen tehnyt sen, että hihnassa ei moikata, jolloin Rauha kokee kaikki lenkillä hihnassa vastaan tulevat koirat jotenkin epäilyttävinä. Rauhallekin tekisi hyvää, kun se pääsisi vähän moikkailemaan koiria hihnassa ja näkisi, ettei niissä ole mitään outoa. Harmi vain, täällä meillä päin ei ole tapana laskea koiria nuuskimaan hihnassa. 

Ehkä tärkeimpänä kuitenkin, että katsoisin uutta pentua yksilönä, enkä liikaa juuttuisi siihen, miten joku asia toimi Rauhan tai Leewin kanssa. Koirat ovat kuitenkin kaikki erilaisia, joten jokaisen kohdalla on osattava muokata tapojaan juuri sille koiralle sopiviksi. 

11. Ja viimeiseksi, missä olisit ja mitä tekisit tällä hetkellä mikäli sinulla ei olisi koiraa?

Varmasti ihan täällä Kuopiossa edelleen olisin ja opiskelisin. Olisin luultavasti paljon timmimmässä ja paremmassa kunnossa. Koiran tultua nimittäin lopetin kuntosalin ja kaiken muun liikunnan lähes kokonaan. Koen kuitenkin, että koira kuuluu minun elämään ja pakko myöntää, että kyllä koiraharrastus on paljon hauskempaa kuin joku kuntosalilla käyminen, timmistä kropasta viis.

Nyt pitää sanoa, että en ole yhtään varma, ketkä kaikki tämän haasteen ovat jo saaneet. Moni on jo haasteen tehnyt, mutta varmaan moni joka tätä ei ole vielä tehnyt, on kuitenkin haasteen jo jossain saanut. Joten taidan nyt tehdä ikävän tempun ja jättää haasteen laittamatta eteenpäin. 

Uusilla säännöillä

Vähän tylsäksi alkaa tämä blogi varmaan käymään, kun joka toisessa postauksessa tunnisteena kisat, mutta olen ollut vähän laiska kirjoittamaan mistään, ja kisatulokset on aina helppo käydä kirjaamassa ylös. 

Joka tapauksessa tänään osallistuttiin sitten vuorostaan möllitokoihin. Tässä vaiheessa tietysti jo uusilla säännöillä. Rauhan on ollut koko päivän ihan hirveä. Se haukkuu kaikille rappukäytävän äänille, mitä se ei yleensä tee. Rappukäytävässä se räyhäsi jollekin pikkulapselle. Mietin jo töissä tullesta, että jos koira on tällä päällä, niin parempi olisi ehkä jäädä kotiin, mutta mentiin kuitenkin kokeilemaan. Ei näitä möllejä kuitenkaan Kuopiossa ihan tajuttomasti ole. 

Paikan päällä Rauha haukkui hetken, mutta oli sitten ihan perus-Rauhana. Haukkui, jos muut haukkui, mutta sai tuohon kuitenkin kontaktin tosi hyvin, ja sitä kautta myös Rauhan sai hiljenemäänkin ihan hyvin. Itse koe meni myös ihan hyvin, pisteet osa-alueittain tässä:

Paikalla makaaminen 8

Annoin Rauhalle toisen maahan käskyn noin puolessa välissä paikalla oloa. Se nuuskutteli viereisestä koirasta tulleita hajuja sen verran intensiivisesti, että halusin kiinnittää huomion pois siitä. 

Seuraaminen 8½

Rauha kulki ihan kiinni minun jalassa ja minulla oli vähän vaikeuksi liikkua. Rauhalla on joskus tapana seurata tosi lähellä, mutta nyt se välillä ihan puski jalkaan kiinni, jonka johdosta hidasseuraaminen oli kamalan vaikeaa, kun tuntui, että meenaan kaatua koiran päälle.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8

Mitä mitä. Rauha teki sellaisen puolimaahan menon, eli siltä jäi kyynärät ilmaan, joten jouduin antamaan toisen käskyn. Tämä liike kun on yleensä Rauhan bravuuri, jonka se tekee vaikka unissaan. 

Luoksetulo 10

Perus-Rauhaa!

Noutoesineen pitäminen 10

Saattoi ihan vähän muljuttaa suussa kapulaa, mutta en ole ihan varma. 

Kauko-ohjaus 9

Ei olla koskaan tehty niin pitkältä matkalta. Tuli mulle vähän yllätyksenä, miten pitkä se matka onkaan. Rauha ei noussut ihan kunnolla pystyyn istumaan tämän takia, vaan jäi semmoiseen lösöistuntaan. :D

Estehyppy 8

Annoin hyppy-käskyn jälkeen sivu-käskyn. Ei olisi kyllä tarvinnut, mutta kunhan varmistelin. 

Kokonaisvaikutus 8½

Pisteitä laski haukkuminen kehään tullessa (Mut hei tällä kertaa se loppu sit siihen!). Tuomari (joka meillä myös usein kouluttajana ollut) sanoi, että minun pitää parantaa sosiaalisen palkan merkitystä Rauhalle. Nyt se vain hiukan ilostuu, mutta sen pitäisi riemastua. Kun katsoin muiden suorituksia, niin huomasin, että tosiaan, Rauha vain heiluttaa häntää kun minä kehun sitä, mutta useat muut koirat hyppivät ja pomppivat ja ihan riemuitsivat niistä ohjaajan kehuista. Mutta miten saada sosiaalinen palkka koiralle tärkeämmäksi? Vinkkejä otetaan vastaan. :D

Pisteitä Rauhalle kertyi siis yhteensä 174,5 ja samalla alokasluokan voitto ainoalla ykköstuloksella. Alokasluokassa oli 4 koirakkoa. 

Kuvia tai videoita ei kisoista nyt ole, joten postauksen kuvapuolta pääsee edustamaan otokset Rauhasta ja Tinosta eiliseltä metsälenkiltä. Kuvat on ottanut Tinon omistaja Veera Hujanen. Ei tietenkään molemmat voi yhtäaikaa katsoa kameraan.